30.3.2009

Jatkuukin pian

Tänään tuntuu, että nyt täytyy kirjoittaa jatkoa eiliseen. Tänään on ollut ns. tapahtumarikas päivä.

Tuossa illankähmässä, juuri kun iskä tuli kotiin raksalta, niin Anni oli istunnolla pidemmän kaavan mukaan (kirjoja, saksia ym. mukana viihdykkeenä). Elsa pujahti vessaan ja oli saanut päähänsä pyytää (tähän versioon päädyttiin puoli tuntia kestäneiden osapuolten yhteisten ja erillisten kuulemisten jälkeen) Annia leikkaamaan tukkaansa. Yleensä Anni on harjoittanut tätä poistetaan koko etutukka ja niskavillat kerralla -tekniikka, mutta päätti nyt kokeilla sellaista otetaan tukko sieltä, toinen täältä -menetelmää. No, tulos tekijänsä mukainen. (Jälleen kerran tämä tapahtui, kun äiti oli käytellyt hiussaksia lasten hiuksiin viikonloppuna. Mitä isot edellä, sitä...)

Kovin on yskäistä tuo jälkikasvu ja unentulo tiukassa, kun yskänpuuska iskee maate mentyä. Mutta tämän illan valaisi kyllä tuo pikkukaksikko, kun kuullessaan iltarukouksen, pistivät molemmat kädet ristiin ja lopuksi Aini hyvin selkeästi (niin selkeästi kuin tutti suussa voi) tokaisi "mamme". Kyllä moni asia tarttuu noihin näköjään jo.

Ja tämä viimeinen ei ole maksettu mainos. Alkoi vaan mietityttää, että jos jossain muussa lapsiperheessä on ongelmia hammastahnan käytössä, niin seuraava niksi voisi auttaa (ainakin puoleen perheen lapsista). Taustaa sen verran, että perheessämme on aina käytetty lastentahnaa, sellaista, jossa on muumin tai herra Hakkaraisen tai muun tuiki tärkeän henkilön kuva, ja joka mieluiten on vaaleanpunaisessa tuubissa (miksi se tahna muuten on silti sinistä, sitä kyselee Anni usein). Se maistuu hyvälle (pahalle) eikä sitä ole tarvetta sylkäistä pois lopuksi, vaan helpommalla pääsee, kun nielaisee. Huolimatta hammashoitolan tätien varoituksista olin jo luovuttanut tässä asiassa ja siirtynyt odottamaan hamaa tulevaisuutta. No, tässä viikko takaperin laitettiin iskä ostamaan tahnaa lapsille, minkä seurauksena meille tuli Pirkka lasten hammastahnaa. Se haisee pahalle, maistuu ilmeisesti vielä pahemmalle ja vähän jopa kirveltää kauan suussa pidettäessä. Siis täydellistä tarkoituksiimme. Tytöt ovat nyt äkkiä oppineet ottamaan tahnaa vain sen pikkusormen kynnellisen ja sylkemään tahnan kiltisti pois. Enää tarvitsee opettaa pikkuiset samoille tavoille. Heille tahna maistuu. Ovat sentään oppineet irvistämään, että saadaan etuhampaat pestyä.

Ja vielä ps. Raine ei kuvan harhautuksesta huolimatta (tietääkseni) ole alkanut tupakoimaan. Kyseessä oli vaimon källi rakkaalle aviomiehelle. Paljastettakoon tämä asia nyt yleisöpalautteen runsaudesta johtuen.

29.3.2009

Nuhaa ja naulojen siivoamista

Tässähän on viikko vierähtänyt. Lapset ovat olleet nuhaisia, Aini jopa kuumeinen loppuviikosta. Sen ansiosta Raine sai vapaata töistä perjantaina eikä minun tarvinnut pestä yhtään koneellista pyykkiä tänä viikonloppuna. ;)

Raksa etenee vauhdikkaasti. Muutama kuva lisätty albumiin, linkki löytyy edellisestä kirjoituksesta.

Jatkuu joskus.

23.3.2009

Nyt se suuri päivä koitti

Tänä aamuna ja heti työpäivän päätyttyä suuntasimme tontille. Tässä päivän satoa kuvin.

17.3.2009

Jälkikasvun kikkailuja


Tässä meidän isompi kaksikkomme poseeraa kameralle. Niinkuin näette, tarvitsevat ehkä vielä harjaannusta.
No, joka tapauksessa nämä ovat oikein pirteitä tapauksia. Anni, joka on puoliksi epävirallisesti eskari opettelee tärkeitä elämäntaitoja kuten (kuuman) perunan kuorimista. "ääääiitii! Tää on liian kuuma!" Vanhempina opetellaan sietämään pettymyksen sietämisen harjoittelua. Kun ei pääse esim. kauppareissulle mukaan, niin "ai, no minä en sitten vissiin kelpaa mukaan ikinä. Enkä edes ikinä tule mukaan vaikka pyytäisittekin. Enkä varmasti ainakaan lähde sinne tyhmälle tontille..."

Elsa haluaisi olla vauva, joka puetaan aamuisin ja silitetään uneen iltaisin. Kun tässä viime aikoina on erilaisin kannustein (eikös ne ole muotia aikuistenkin maailmassa?) yritetty opettaa oma-aloitteisuutta ja hyviä käytöstapoja, niin on päästy jo vähän alkuun. Seuraava uimahallireissu tulee, kunhan poromagneetti on jaksanut kiivetä rappuset ylös asti. Ja porohan kiipeää tällä kertaa vain, jos ns. vessasanoja ei lausuta kovin julkisesti...



Tää nuorempi kaksikko on alkanut saada erehdyttävästi oireita ns. uhmaiästä. Itse kutsuisin sitä kyllä mieluummin tahtoiäksi. Nääs, minä tahdon "pe-ii". Eikä mikä tahansa peli, vaan juuri sitä oikeaa saatetaan joutua etsimään kymmenien palapelien joukosta. Vielä enemmän melua (varmasti pienten lasten vanhempien kestovihollinen nr.1) aihettaa tappelu leluista. Jos juuri saadaan - usein myös isosiskojen suosiollisella avustuksella - uskoteltua Ainille, että hän tarvitsee juuri nyt koirapehmoa eikä Elsan vauvanukkea, niin kun Aura tulee näkysälle ihan minkä tahansa lelun kanssa, niin eiköhän Ainin pidä saada juuri se. Ja vice versa.

Aura on alkanut myös puhumaan paljon. Hän toistelee perässä jo vaikeitakin sanoja ja tulee vaikka kertomaan, että "äi-ti, nano, anna tettä". Ja tämä hyvin määrätietoisesti. Tai kuten hän eräänä iltana toisteli Ainille: "Kakka pyl-ly" Aini tietysti nauraa käkätti kippurassa ja yritti matkia, mutta hänen kielensä ei vielä taivu neljään peräkkäiseen tavuun.

Meillä on punainen ja keltainen muovinen ruokakaukalo ja niiden jakaminen sujui pitkään hyvin, kunnes yhtäkkiä eräänä päivänä syntyi hirmuinen kalabaliikki tyyliin "ei, äiti, ei, kauka!!!" Ja molemmat hokivat samaa lorua. Lopulta melkein jo hermostuttuani selvisi, että halusivat vaihtaa kaukalot (yllättäen kuitenkin yksimielisesti), kun olivat saaneet väärän väriset.

Aini on edennyt itsenäistymisen saralle ja kymmenen metrin päähän äidistä, jos mitataan sänkyjen sijaintia. Jokunen viikko sitten kokeilimme siirtää Ainin sängyn isojen tyttöjen huoneeseen. Jo parin yön tassuttelukeikkojen jälkeen yöt alkoivat sujua hienosti. Takapakkia on otettu vain muutamana viime yönä, kun neiti on ollut vähän nuhainen ja yskäinen. Viime yönä Aura olikin oikein kiukkuinen, kun herättyään pyrki äidin kainaloon nukkumaan ja sieltä löytyikin Aini. Nousi istumaan ja komensi kiukkuisesti "Aini, aini". Rauhoittui hetkeksi isin kainaloon, mutta lopulta oli pakko siirtää nukahtanut Aini hänen sänkyynsä ja päästää neiti äidin kaijoon, että saatiin edes vähän unta kaikki.

Rokulipäivää viettämässä

No niin, tässä on taas selvitty kuukausi eteenpäin. Kiirettä on pitänyt, vaan nyt iski mahatauti, joka vähän hiljensi tahtia. Sopivasti tirsoja nukkuen olen istunut koneella etsimässä kaikenlaista sisustusmateriaalia tulevaan kotiin.

Koti tosiaan. Tulee ensi maanantaina. Nyt tontilla näyttää tältä:

Tässä puut on raivattu tontilta. Olihan niitä melkoisen paljon noin pienelle tontille. Polttopuu-urakkakin on jo päässyt alkuun.


Hiihtolomaviikon Raine käytännössä teki aamusta iltaan hommia kaivurimiehen kanssa, -10 pakkasasteessa.


Tässä näkyy sorapatja ennen paalutuksia ja perustusten tekoa. Seisotaan tien varressa etupihalla. Ilta-aurinko sieltä killittää puiden takaa. Toivottavasti kesälläkin saadaan vähän iltasäteitä.


Nyt on saatu sitten perustuksetkin valmiiksi. Autokatoksen pohjakin kaivettiin valmiiksi. Tässä katsotaan takapihalta päin. Pressut on laitettu perustuksia suojaamaan. Tuli rakennettua oikein lankuista tukirakennelmat niille. Mutta sitä ennen - ja tämän kuvan jälkeen siis - piti ensin luoda muutamaan kertaan lumia perustuksista, kun tämä kevättalvi on ollut oikein antelias lumipyryjen suhteen täällä etelässäkin.