27.4.2008

Iltahiljaisuus

Ah, tätä illan tyyntä ja rauhaa! Kello 20:46 koko lapsikööri hiljaisena ja mies taittamassa taivalta rullat allaan. Tuli uusi neljän lapsen ennätys aikaisuudessa. Siitä taidan ansaita kymmenen pistettä. (Täytyy kyllä tunnustaa, että Raine nukutti ne isommat...) Papukaijamerkki sitten siitä, että Aura nukahti ilman raivokasta itkua, tyynesti tillittäen minua, kunnes silmät alkoivat luppasta (äidillä ensin). No, en malttanut vielä jäädä sänkyyn, kun olen siellä tänään maannut enemmänkin vatsaflunssan kourissa. Tällainen ilkeä pöpökin rantautui meille. Eniten ovat taas kärsineet Aini ja Aura (muihin ei ole tullut, toistaiseksi).

23.4.2008

Keväthavaintoja

Kyllä se kevät tänne etelään vaan tulee aikaisemmin kuin tuonne Keski-Suomeen! Nyt eletään huhtikuun loppupuolta ja luonnossa on havaittu ainakin leskenlehtiä (miksi ne muuten ovat lesken?), sini-, kelta- ja valkovuokkoja. Lisäksi eilen bongattu yksi orannsi-musta perhonen, ihan sellainen tutunnäköinen. Hm, pitäisiköhän mennä kaivelemaan eläinkirja hyllystä. Myös fasaani- ja harakkapariskuntia nähty perustamassa perhettä. Ääntä niistä ainakin lähtee... Tuossa meidän takapihalla on korkeassa männyssä korkealla harakan pesä ja niiden touhuja seuraillaan.

Omalla pihalla on päästy haravoimisen alkuun ja jännityksellä seurataan, mitä takapihan kukkapenkistä nousee. Toistaikseksi yksi kukkaan asti ehtinyt krookus ja muutama muu tulossa. Muut kasvit vielä tunnistamattomia. Takapihalla kasvaa myös komea, melko hyväkuntoinen karviaispensas ja kaksi muuta, huonokuntoista marja(?)pensasta, vielä tunnistamattomia nekin. Suunnitelmissa on käydä ostamassa kaupasta muutamia orvokkeja etupihan puolelle. Kunhan nyt ensin selviäisi tälle päivälle suihkuun ja kauppaan.

Lisää puutarhajuttuja on tulossa tässä kevään mittaan, jos vaan saadaan kunnalta vuokrattua viljelypalsta. Haettu ainakin on. Ja sinnehän laitetaan ainakin perunaa, porkkanaa, hernettä, tilliä, ruohosipulia, kukkia, sipulia...

21.4.2008

Liikutaan

Nämä kaksi pienintä ovat olleet liikkuvaisia jo pitkään, mutta nyt reilun kuukauden aikana on tapahtunut uutta. Aura on oppinut seisomaan ilman tukea ja lähtikin sitten 10kuukauden ikäisenä kävelemään. Ei mennyt kuin pari viikkoa, niin nousi seisomaan ilman käsitukia. Vahvat reisilihakset neidillä! Hän töpsöttelee nyt sitten ympäri huushållia kahden raajan varassa ja kantaa käsissään kaikenlaista epämääräistä tavaraa, mitä vaan saa irtoamaan. Kaksoissisarensa on toistaiseksi tyytynyt pysyttelemään nelivetoasennossa liikkuessaan. Vaikka kyllä se kaksiraajainenkin asento onnistuu. Hän onkin nyt alkanut hioa liikettä nopeammaksi, jotta pysyisi siskonsa perässä. Kädet käyvät tiuhaan läps läps-tahtiin tai jos tavaroita liikutetaan, niin kops kops. Pää painetaan mahdollisimman alas, jotta ilmanvastus pienenee (isin tulkinta). Tässä kuitenkin pienet riskinsä eli naama ottaa yleensä ensimmäisenä vastaan, kun nelivedon rytmi pettää.

Nythän nuo kahden viikon kuluttua täyttävät vuoden ja kakkua suunnitellaan kovaa kyytiä. Saa nähdä vaan, saadaanko yhtään kummia tai mummia synttäreille...

20.4.2008

Uutta nettisukupolvea kasvatetaan

Anni matkasi kaverinsa kanssa päiväkerhoon ja kaveri kyseli, että onko Anni käynyt pelaamassa sellaisia virtuaalipelejä. Anni, että mitä ne on. No, sellaisia netissä, että veeveevee-piste-pee-ee... Loppua en kuullut. Anni (tietysti) halusi pistää paremmaksi, kun tajusi, mistä on kyse, joten kysyi, että tietääkös kaveri sellaisia peppi-sivuja, joilla on "sellainen tosi hauska (hmm) piirustusvihkokin. se on veeveevee-pis-te-pee-ee-ep-pi-pis-te-pe-li-pis-te-vi". Hyvin painokkaasti lausuttuna. Kävin kokeilemassa, mutta ei se ihan tuolla osoitteella kuitenkaan löytynyt, mutta hyvä sivusto se kyllä on (siinä oppii länsinaapurin murretta, kun sieltä kotoisin ne sivut).

Mieskin on sen verran välillä turhautunut jälkikasvun innnokkuutteen oleilla koneella, että kun Elsalla viime perjaintaina oli pelivuoro, niin tuhisi jotain toisen tietokoneen hankkimisesta. Niin, ja sen verran voisin tähän lisätä, että meidän lapsemme saavat toistaiseksi pelata vain perjantaisin, 15 minuuttia kerrallaan...

2.4.2008

Patikkaretkelle

Naapurimme muutti uuteen asuntoon ja koska se oli pienempi kuin tämä edellinen, meille kotiutui uusi teltta. Sellainen kahden hengen kupoliteltta, joka on sullottu viimeisen päälle viikattuna pieneen pussiin, joka repeää, kun sitä kohti henkäiseekin. Tytöt keksivät tänään, että patikkaretkellehän sitä voisi lähteä. Huutelivat äidille, joka taitteli pyykkejä kodinhoitohuoneessa (lue: vessassa), että ovat juuri lähdössä ja minä tietysti, että menkää ihmeessä. Kuului sellaisen ikean sinisen ison muovikassin (näin siis luulin) kahinaa ja mietin, että mistähän ne sen löysivät ja tarvitaanpa siellä patikkaretkellä paljon tavaraa. Kun aikaa oli kulunut lähdin mukaan patikkaretkelle. Juuri sopivasti, kun teltta oli avattu olkkarin lattialle. Samoin kaikki narut oli auottu, kepit levitetty ja niin edelleen. Naama taisi mennä väärälleen ja kurkusta lähti kova ääni kun selostin neideille (varmasti ainakin kahdeksannen kerran), että se teltta pystytetään vasta kesällä pihalle. Sen teltan muuten sai sullottua takaisin kassiinsa ja vetoketjunkin kiinni, melkein. Kesän jälkeen näin ei todennäköisesti enää ole...

Ai niin, itsetuntoni tuossa äsken koheni kovasti, kun esikoinen kehui ruoanlaittotaitojani. "Äiti, tää (keitettyä makaronia ketsupin kanssa) on NIIIIIN hyvää ruokaa, että voisit laittaa tätä toistekin. Nää makaroonitkin on niin ihanan kippuraisia." Yritän kauheasti roikkua tässä tunnustuksessa samalla, kun lastenhuoneesta kuuluu, että "äiti, sää oot ihan tyhmä, kun et osaa jakentaa mitään majaa mulle ja toi anni on kettu ja mun pitää päästä piijoon..."