23.11.2008

Äiti, säähän oot ihminen!

Tässä eräänä iltana kyselin Elsalta, mitä ruokaa päikyssä oli. Kun tyttö ei muistanut, niin aloin kysellä, oliko taas niitä hainhampaita tai hiirenhäntiä tai lohikäärmeen luita, niin tyttö pontevasti tokaisi, että "kyllä sun äiti tällaiset jutut pitäisi tietää! Säähän oot ihminen!"

Eilen aamulla leivottiin saman neidin kanssa joulutorttuja. Olin sopinut vieväni niitä mamilaan pikkujouluihin, mutta Elsa luuli niiden olevan yllätys. Hän totesi, että mamma varmaan sanoo, että "Eikä! Ei ole Elsa voinut osata leipoa näin hienoja torttuja!" Pakkohan siinä oli alkaa kehumaan hienoja torttuja, joissa ehkä noin joka toisessa oli hilloa siipiä myöten.

20.11.2008

Sanoja

Ainin ja Auran puheessa alkaa jo hahmottua ensimmäisiä kunnon sanoja. Pari kuukautta sitten meillä oli hauskaa, kun toinen syömään mennessä hoki "ottaa, ottaa" ja toinen "anna, anna".
Nyt koirat ovat hauva tai auvau. Eilen illalla luettiin kuvakirjaa ja kaikki koirat ja sitä pienemmät olivat Auralle au-au ja vähän isommat eläimet bääbää. Ainille kaikki eläimet ovat tasapuolisesti auau.

Anni pohtii monenlaisia suuria asioita. Viimeisin on se, kuinka epäreilua on, että Elsan kummit kävivät Elsan nimipäivillä ja Elsa sai oikein lahjankin nimipäivälahjaksi. Nyt hän oli päikyssä luvannut kavereille kutsua heitä nimppareille ja kun äiti selvitti, ettei meillä sellaisia juhlia pidettäisi, niin oikein suuttui, että "on tämä elämä epäreilua"!
Tänäänhän taas vietetään lasten oikeuksien päivää ja päikyssä oli ollut lasten lempiruokaa, kalapuikkoja ja perunamuusia. Kotonakin sai herkkua, äidin tekemiä pinaattilättyjä. Illansuussa neiti tuli kyselemään, "miten se olisi sen tietokoneen kanssa, kun minä ja Elsa voitaisiin pelata. Nythän on se lastenoikeassaolon päivä ja sellaista".

Tähän loppuun muutama hymy parin viikon takaa. Silloin oli vielä pikkuisillakin vähän enemmän tukkaa päässä...


15.11.2008

Pusuja ja parturointia

Meillä on sairastettu sitkeästi sitkeää yskää. Äiti ja iskä ovat yskineet kaksi viikkoa, lapset vähän vähemmän. Ei oo kivaa. Viime sunnuntaina Aura jäi ihmettelemään äidin ja isän pusua. Sanoin sitten, että annapa pusu, niin heti tuli pussaamaan. Seuraavaksi käskin antaa pusun Ainille. Siitähän tuli oikein riemukas aamupäivä, kun tytöt "pussailivat" toisiaan.

Pari päivää sitten olin iltalenkillä ja juuri saavuttanut reissun kotoa kaukaisimman koordinaatin, kun puhelin soi ja Raine aloitti, että täällä on vähän tapahtunut. Minä vähän hädissäni, että mitä. No, oli kuulunut kikatusta keittiöstä, ja sen houkuttelemana iskä paikalle. Anni oli kuulemma parturoinut pikkusiskot kaljuiksi. Oli kuulemma lähtenyt vilkkaasti saunan lauteille, kun isi oli sanonut, että nyt olisi ehkä parasta ottaa vähän etäisyyttä tilanteeseen. Vähän jännitti tulla kotiin sitten. No, eihän nuo nyt ihan kaljuja ole, mutta Aini menetti hurmaavat niskakikkaransa ja Auran pää on juuri sen näköinen kuin pää on, kun viisivuotias päättää leikata tukan lyhyeksi. Pahimpia tupsuja vähän poistelin, mutta ei siitä siistiä saa tekemälläkään.
Seuraavaksi haastattelin työn tekijää, niin hän kirkkain silmin kertoi, että Aura tuli paukuttamaan häntä olkapäähän (ihan vakiotapa) ja näytti saksia, jotka oli löytänyt jostain. Kuulemma ihan selvästi pyysi, että leikataan tukka. Että torupa siinä sitten parturia. On tätä aihetta nyt käyty läpi vähän joka päivä, että oikeaa tukkaa leikkaavat vain parturi ja äiti ja hätätilanteessa iskä. Tänään kauppareissulla kysyin isosiskolta, että tuliko mieleen, että ei ehkä kannattaisi leikata, niin kyllä se kuulemma pikkuisen tuli mieleen.

Taivaan hanat on taas auki tänään, kuten jälkikasvumme asian ilmaisee. On niin höntti olo flunssasta, ettei jaksa (vieläkään, edelleenkään) pestä ikkunoita. Mutta suklaakakun sentään voisi leipoa. Ehkä se piristäisi...

1.11.2008

Kumman valitset?

Aikku ja Aura kasvavat hurjaa vauhtia. Ylihuomenna tulee täyteen yksi ja puoli vuotta. Tässä vähitellen on tapahtunut havahtumista, että eihän nää enää mitään vauvoja ole. Monta sanaa tulee jo. Toinen sanoo "anna", toinen "ottaa". Nauroimme isosiskojen kanssa kippurassa, kun osoittelivat ulos ruokapöydän äärellä ja toinen sanoi "au, au", toinen "to, to". Auto tosiaan! Myös koot kaikuvat kirkkaasti, kun toinen menee vessaan ja huutelee "kakka!". Toinen menee tietysti perässä ja toistelee "kakka!". Yleensä sitä kakkaa ei ole, mutta pitäähän sitä pitää äiti liikkeessä. Aini on erityisen kova keskustelemaan, vaikka sanoista ei saakaan mitään selvää. Molemmat ovat myös kovasti äidin perään. Tässä nuo nytkin istuvat, Aura sylissä, Aini vieressä toisella tuolilla. Syliä tarvitsevat molemmat paljon hoitopäivien jälkeen.

Isosiskot ovat nyt keksineet tällaisen "kumman otat" -leikin, jossa valitaan jonkun tietyn kriteerin perusteella toinen kaksosista omaksi. Tänään esimerkiksi ruokapöydässä Anni sanoi, että "Elsa, minä otan Ainin, kun sen naama on vähemmän sotkuinen kuin Auran." (Ei muuten ollut ihan vähäinen sotku kummallakaan, kun oli spagettia kastikkeen kanssa, niin nehän tuppaavat sotkemaan joka paikan.) Jollain toisella kerralla kriteeri on ollut vaikka sukkien väri.