23.10.2008

Kesän muistoja

Eilinen merkintä jäi hiukan kesken, joten päätin nyt erikseen kirjata hiukan kesän tapahtumia. Kesäkuun alussa päätin hakea työpaikkaa, luokanopettajan määräaikaista paikkaa ruotsinkielisellä ala-asteella. No, työpaikka irtosi, joten lapsille piti etsiä hoitopaikka. Kunnan lastensäilytyspaikat olivat täynnä eikä kuntamme tunne käsitettä perhepäivähoitaja lasten omassa kodissa, joten soittelin yksityisiin päiväkoteihin. Yhdessä, sattumalta ihan lähellä Rainen työpaikkaa sijaitsevassa päiväkodissa oli tilaa, koska yksi hoitaja oli juuri ilmoittanut palaavansa äitiyslomalta töihin ja näin olivat saaneet neljä uuttaa hoitopaikkaa. Olemmekin sitten päiväkodin ainoa perhe, josta on koskaan ollut neljä lasta yhtä aikaa hoidossa. Päiväkoti on oikein mukava ja hoitajien kanssa tulee hyvin juttuun (paitsi, kun tulee puheeksi kestovaipat). Paitsi, että se sijaitsee toisessa kerroksessa ja sisään pääsee kiipeämällä ulkorappusia pitkin vanhoihin kirjapainotiloihin. Ja paitsi, että päikyllä on tosi pieni ja surkea pihapläntti (oisko jotain meidän postimerkin kokoinen?). Mutta onneksi lähellä on kunnallinen leikkipuisto. Mutta hei, eipäs valiteta. Saatiin kaikki lapset samaan hoitopaikkaan vain kuuden viikon varoitusajalla ja ruokaakin laittaa Santra, joka ei Annin sanoin puhu mitään järkevää (=suomea), mutta on saanut jopa esikoisemme maistamaan kasvissosekeittoa (missä äiti ei ole onnistunut viidessä vuodessa kotioloissa).

Aini-pikkuinenkin oppi kävelemään kesällä, pari päivää ennen kuin 1,3v tuli täyteen. Tätähän juhlistettiin. Ja eihän siinä sinänsä mitään epätavallista ole, mutta kun sisko oli jo kävellyt melkein puoli vuotta ja tuli juosten tätä konttaajaa vastaan, niin tuli jo vähän vertailtua...

Päivähoito alkoi sitten ja kahdessa viikossa lapset sopeutuivat jotakuinkin. Paitsi Elsa. Elsa itkeskeli päivät pitkät, kunnes hänet siirrettiin 3-4-vuotiaista 5-vuotiaiden ryhmään Annin hoiviin. Ja kun sinne vielä saatiin täsmälleen samanikäinen tyttö kaveriksi syyskuussa, niin elämä valostui silläkin saralla. On muuten hyvin Annin-siskon oloinen vauhtiveijari ja pälättäjä tämä kaveri...

21.10.2008

Pitkästä aikaa

Olipa hyvä, että Akuliina herätteli minut kesäunesta. Kirjoittaminen jäi kesällä kasvimaan ja muun ulkoilun varjoon. Nyt syksyllä taasen on tullut istuttua taloprojektin merkeissä tässä koneella.

Taloprojekti onkin alkanut näkyä elämässämme. Tonttia on alettu raivata. Sehän sijaitsee Nurmijärven Rajamäessä, noin yhdeksän kilometrin päässä nykyisestä sijainnistamme. Tontti on postimerkin kokoinen, mutta kyllä siihen ihan mukavankokoisen talon saa pykättyä. Päädyttiin sellaiseen melkein valmiiseen malliin, jonka parissa kuitenkin saa kuitenkin vähän askarrella. Juuri nytkin Raine viettää syyslomaa raivaamalla tonttia. Yllättävän paljon siinäkin jo riittää hommaa. Minun mieltäni vaivaa tällä hetkellä eniten takan ja mahdollisen leivinuunin hankkiminen sekä lopullisen lämmitysmuodon valinta.

Minä taasen vietän syyslomaa sairaiden lasten kaverina. Meillä jyllää nimittäin enterorokko. Uusi tuttavuus eikä kovin mukava sellainen. Anni on enää sairastumatta. Lupaavat, että oireet helpottavat viikossa. Ensimmäisellä sairastuneella neljäs päivä menossa.

Kasvimaa oli muuten oikein menestys. Kaikki, mikä laitettiin maahan, lähti kasvamaan. Paitsi herneet. Fasaanit (luultavasti) ehtivät apajille, ennen kuin ne itivät. Kolme kertaa. Huolimatta suojaharsosta. Tillistä ei myöskään saatu satoa, koska jänöt pitivät niistä kovasti. Punajuuret eivät ehtineet kasvaa, koska pupuset söivät niistä lehdet, niin eivät ehtineet kasvattaa juurta. Porkkanat kukoistivat. Perunat kasvoivat mukavasti. Sipulia saatiin reilusti. Tomaatitkin kasvattivat komeita raakileita, mutta ne eivät sitten ehtineet kypsyä, kun ensimmäinen pakkasyö tuli niin nopeasti. Kaksi yksilöä saatiin kypsytettyä sisällä ja makeita ne olivat. Eniten harmitti varmaan se, että joku ihmisystävä oli käynyt eräänä yönä varastamassa kaikkein komeimmat tomaatinraakileet, taimineen päivineen. Kaikkiaan satoa riitti syötäväksi useammaksi viikoksi eli ei ihan turha kokeilu. Ensi kesänä jatketaan sitten omalla postimerkillä (jos ehditään).